Tila tekemiselle on tärkeä, mutta paljon tapahtuu luovaa toimintaa työhuoneen ulkopuolellakin. Värkkäilen päätyökseni Kulttuuriluotsiporukassa. He mahdollistavat taide-elämyksiä ja kulttuurikokemuksia monille, joille se ei muuten onnistuisi ollenkaan. Edistämme kulttuuridemokratiaa eri tavoin, lähdemme vertaistueksi näyttelyihin tai konserttin, viemme matkalaukkunäyttelyitä tai ohjelmaa välillä myös laitoksiin. Olemme ihmisille läsnä, jotkut maalaavat myös dementikkojen kanssa. Väreistä nauttiminen kun ei ole kunnosta tai ymmäryksestäkään kiinni. Taiteen ääressä kivut tai vaivat ei haittaa, vaan ollaan tasavertaisia.
Itse tekeminen tuo innostuksen punan poskille ja käsitöiden ääressä juttu luistaa, samalla voi purkaa mielen kertymiä ja puuhata omiaan tai yhdessä suunnitella teoksia tai kerryttää taitoja. Kulttuuriluotsit ovat kokeilleet syksyn mittaan yhdessä tekemistä ja innostamista Käsityön museolla, joskus on käynyt niin että kävijät eivät malta lähteä pois, vaan "unohtuvat" puuhamaan työpajoihin. Silloin flow, virtaavan luova olotila, on napannut ja hyvinvointi edistynyt reippaasti. Järjestetyt työpajat ovat monien mieleen, mutta vieläkin terveellisempää on luoda ja keksiä itse ideat ja toteuttaa ne teoksiksi, omaksi iloksi. No myös toistenkin iloksi eri tavoin, luovasti senkin voi tehdä, luonnossa, räntäsateessa tai tyynellä tunturissa. Koskematon luonto virkistää myös tehokkaasti, hoitaa uuvahtanutta ja kipeää ja on inspiroinut taiteilijoita iät ja ajat. Niin myös minua.
